Hyvin usein kysytään, miten tämä kaikki lähtenyt liikkelle – mistä Eräkertut ovat syntyneet?
Vastaus yksinkertaisimmillaan on, että yhdistys syntyi, koska tällainen olisi pitänyt olla olemassa jo kauan sitten.
Se miten kaikista pienistä puroista kasvoi lopulta satahenkinen naisjärjestö on hyvin perinteinen – ensin oli idea ja sen ympärille kertyi tekijöitä.
Vuonna 2016 aloitin Kurun kansainvälisen eräopaskoulun, jossa tutustui nopeasti moneen uuteen sielunsiskoon. Meitä yhdisti hyvin samankaltainen huumori ja rakkaus luontoon. Useat kerrat luentoja kuunnellessani mietin, kun opettaja kertoili miesten illoista ja jokirapu-yhdistyksen tapaamisista, että miksei meilläkin – miksei meillä naisillakin voisi olla jotain tällaista. Omia iltoja, reissuja, ihan oma järjestö, joka vastaavasti puuhaisi kaikkea retkiin ja luontoon liittyvää.
Muistan myös istuneeni ystäväni Katin olohuoneen lattilalla hänen nimipäivillään ja puhe kääntyi meneillään olevaan eräopaskouluuni. ”Sinähän voit sitten viedä meitä retkille ja metsään”, joku sanoi. Kuuntelin toiveita siitä, että yhdessä, ohjatusti ja vielä mahdollisesti jonkun opastamana, pääsisi paikkoihin, joihin yksin ei tohdi lähteä. Alkoi tuntua yhä selkeämältä, että retkeilevälle naisyhdistykselle olisi kysyntää.
Kurun eräopaskoulusta sain mukaani kaksi läheiseksi tullutta luottotoveria, Ninni Murajan ja Sanna Juutilaisen, jotka heti innostuivat naisretkeilyjärjestön ajatuksesta. Tuosta meni vain muutama kuukausi, kun jäsenrekisteriä varten kaikki tarvittavat paperit olivat valmiit ja enää puuttui vain nimikirjoitukset alle. Kun posti sitten lopulta toi rekisteröintikirjeen, olimme 21.12.2017 virallisesti uusi, uunituore naisretkeilyjärjestö Eräkertut ry. Se oli juhlava tunne! Hyvin pian meille suunniteltiin oma logo ja tästä yhä iso kiitos Janne Gyllingille, joka teki suunnittelun, sekä Tomi Ropposelle, jonka firma hoiti hihamerkkien painon.
Ensimmäinen tapahtumamme oli nimeltään Talvireippailu. Se otti paikkansa maaliskuussa 2018 ja ajatus oli tehdä kävelylenkki Tampereen Pyhäjärven Saunasaareen tulistelemaan ja nauttimaan luonnosta. Muistan, miten paljon jännitin, että tulisiko kukaan paikalle. Olin pakannut repun täyteen istuinalaustoja, ja vedin perässäni pulkkaa jossa oli nuotiopuita ja kirves. Lähestyin rantaa, johon tapaaminen oli sovittu. Näin jo etäältä ryhmän naisia puhumassa keskenään ja kun saavuin paikalle, muistan sen suuren helpotuksen ja riemun – tännehän on tullut väkeä. Oli järisyttävän upeaa kuunnella tätä ryhmää, ensimmäisiä Eräkerttuja, meidän jäseniämme ja kuulla millaisia asioita he luonnossaolosta kaipasivat ja millaisia retkiä he toivoivat.
Sillä usein se on juuri niin – yksi ihminen riittää sanoittamaan ääneen useamman toiveen.
Tällä tiellä Eräkertut on yhä. Koko ajan pyrimme kuuntelemaan, mitä jäsenet kaipaavat toiminnaltamme ja toteutamme niitä heidän toiveidensa mukaan.
Keväällä teimme myös kämppäreissun Teiskon Kintulammille. Sinne ilmoittautui heti täysi tuvallinen uunituoreita jäseniä. Tuokin retki on syöpynyt ikimuistoisena mieleeni, koska se oli ensimmäinen pidempi reissu yhdistyksen järjestämänä. Kaikki huoli järjestelyjen ja retken sujumisen suhteen oli kuitenkin turhaa – ennestään toisilleen tuntemattomat naiset ovat hyvin oma-aloitteisia, sekä toisiaan ja ympäristöään huomioivia retkeilijöitä. Ja tuo kokemus on vahvistunut ihan jokaisen Eräkerttujen reissujen myötä. Niitä on nyt kertynyt jo kymmeniä.
Uskon, että Eräkertut on syntynyt luottamuksesta. Siitä, kun saavut tilanteeseen, jossa et tunne ennalta ketään, huomaat ensimmäisen tunnin jälkeen ”tulleesi kotiin”, samankaltaisten ihmisten pariin. Me emme ole saman ikäisiä, samoista ammateista, samoilla taustoilla – meitä on ihan joka lähtöön. Mutta meitä kaikkia – toivottavasti – yhdistää tunne siitä, että tässä yhteisössä olen tervetullut ihan vain omana itsenäni. Eikä minun tarvitse valmiiksi osata mitään. Olemme kaikki täällä oppimassa.
Pienistä puroista, ystävistä ja tuntemattomista ihmisistä, jatkuvasti uusista kohtaamisista ja aina uudelleen kasvasta luottamuksesta syntyi Eräkertut.
Kiitos Sinulle, kun olit mukana, purona tässä kaikessa – olet sanoinkuvaamattoman tärkeä <3