Kirjoittanut ja kuvannut: Kirsi Ahonen ja Jaana Santanen
Eräkertuille tarjoutui huikea tilaisuus kokea talviretkeilyn alkeet upeassa miljöössä kokeneiden oppaiden johdolla. Kurssimuotoisen yhden yön retken järjesti Porta Arctica, joka järjestää erämaavaelluksia mm. Grönlantiin, Skotlantiin ja Huippuvuorille. Minnan ja Kimmon opeissa olikin luottavainen ja turvallinen olo. Kurssiin kuului myös ennakko-ilta, jossa käytiin läpi mm. kesä- ja talvivarusteiden eroja sekä mietittiin tulevan retken pakkauslistaa. Ennakkovalmistautumisesta olikin hyötyä varsinkin vaatevalinnoissa ja riittävän ruoan määrän suunnittelussa.
Kurssi järjestettiin kahtena peräkkäisenä viikonloppuna eri ryhmille Siikanevan soidensuojelualueella, mikä mahdollisti erinomaiset puitteet lumikenkäilyyn tutustumiselle. Leiripaikkaan siis kuljettiin lumikenkäillen ahkiota perässä vetäen ja upeasta lumimaisemasta nauttien.
Retki alkoi yhteisellä kokoontumisella Siikanevan pysäköintialuueella, jossa jakauduimme kahden hengen leirikuntiin ja meille jaettiin järjestäjän puolesta saadut lainavarusteet. Kurssiin pystyi todellakin osallistumaan matalalla kynnyksellä, sillä kaikki talvivarusteet saimme lainaan Porta Arcticalta.
Kun ahkiot oli pakattu, lähdimme matkaan. Ilmassa oli odotusta ja jännitystä, sillä meistä kellään ei oikeastaan ollut aiempaa yön yli talviretkeilykokemusta. Innolla kuitenkin astuimme tuntemattomaan ja kuljimme jonossa kauniin talvimaiseman ympäröimänä. Askel oli kevyt ja kevyt pakkanen sai posket punoittamaan. Jonkin matkaa kuljettuamme pysähdyimme lounastauolle. Osalla oli ruoat valmiina ruokatermareissa, osa kokkaili ateriat lainaan saaduilla keittimillä. Iloinen puheensorina täytti ilman ja kertuille tyypillinen lämmin yhdessäolon tunnelma oli taattu.
Kun vatsat olivat täynnä, jatkoimme matkaa. Tällä kertaa suuntasimmekin suon päältä hieman haastavampaan maastoon ja kokeilimme kuinka ahkion kanssa liikutaan tiheämmässä metsikössä. Jos ahkio kaatui tai jäi jumiin, niin apua sai heti. Tällä pätkällä harjoittelimme myös ahkion vetämistä jyrkkää mäen rinnettä ylös. Saimme paljon hyviä vinkkejä kuinka toimia, jos ahkion kanssa liikkuu yksin. Nyt operaatiossa oli onneksi monta reipasta kerttua mukana!
Selvittyämme metsäosuudesta, avautui meille aivan uskomaton ja avara maisema jossa aurinko paistoi kirkkaana siniseltä taivaalta. Ei mennyt kuin hetki ja kaikilla kertuilla oli kamerat käsissä, niin upea tuo maisema oli. Tämä oli täydellinen hetki juomatauolle ja tietysti myös ryhmäkuvien ottamiselle. Tämä näky todellakin haluttiin ikuistaa!
Leiripaikalle ei ollut enää pitkä matka ja aurinko alkoi pikkuhiljaa laskea. Taivaanranta leimusi oranssia ja sai kaiken näyttämään entistä taianomaisemmalta. Saimme leiripaikan pohjan tasattua ja laitettua teltat pystyyn vähän ennen kuin viimeiset auringonsäteet vaipuivat horisonttiin. Olikin siis aika siirtyä nuotion ääreen ja iltapalan laittooon.
Ruoanlaitossa menikin aikaa, sillä tarvittavan veden sulatimme lumesta. Kukaan ei kuitenkaan jäänyt nälkäiseksi ja kaikki termarit täyttyivät kuumasta juomasta. Illan päätteeksi vielä jumppasimme kehot lämpimiksi ja näin olimme valmiit makuupussien uumeniin.
Seuraavana päivänä heräilimme klo 8 maissa – kaikki olivat tarjenneet noin -13 asteen pakkasyön kahdella makuupussilla, kolmella alustalla ja riittävillä vaatekerroksilla. Olikin mukavaa kömpiä lämpöisestä untuvamaailmasta raikkaaseen pakkasaamuun vaikkei unta ihan koko yöksi riittänytkään. Olo oli silti reipas ja levännyt. Kokoonnuimme taas nuotion ääreen aamupalalle, jonka jälkeen olikin aika pakata leiri kasaan.
Paluumatka meni mukavan rauhalliseen tahtiin, jossain kohtaa nälkä alkoi kuitenkin hiipimään. Niinpä pysähdyimmekin lounastauolle ennen kuin saavuimme alkuiltapäivästä lähtöpaikkaamme. Siellä saimme vielä opastuksen bensakeittimen käytöstä ja lisää varusteinfoa.Kun hyvästit oli heitetty, lähtivät autot eri suuntiin – kyydissä kuitenkin onnelliset matkalaiset taas yhtä kokemusta rikkaampana. Kiitos kanssakurssilaisille!
– Kirsi ja Jaana –